Puolivillien pihakissojen aika on onneksi väistymässä, ja kissoista pidetään entistä parempaa huolta. Silti eläintenhoitaja Mira Ekholm-Martikainen saa vuosittain ilmoituksen noin 400 löytökissasta. Suurinta osaa niistä ei noudeta kotiin.

Kissan asema puhuttaa: eläinsuojelujärjestöt puhuvat kissakriisistä, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan lakimuutoksia. Järjestöjen vetoomuksessa vaaditaan, että kissojen tunnistusmerkintä ja rekisteröinti säädetään pakolliseksi, ja leikkaamattomien kissojen vapaana ulkoilu sekä kissojen rajoittamaton lisäännyttäminen kielletään lailla. Suomessa hylätään järjestöjen mukaan vuosittain noin 20 000 kissaa, joista osa kuolee nälkään tai kylmyyteen.

Huittisten, Sastamalan ja Kokemäen alueen löytökissat päätyvät Kiikoisten Löytöeläinpalvelun hoidettaviksi.
— Kissoja tulee jatkuvasti paljon. Koirat kotiutuvat pääsääntöisesti sosiaalisen median avulla, niitä ei juuri tarvitse noutaa. Muita eläimiä tulee harvakseltaan. Kissoja meille tulee vuosittain nelisensataa, eläintenhoitaja Mira Ekholm-Martikainen kertoo.
Määrästä puolet on kotoa kadonneita kotikissoja, puolet niin sanottuja populaatiokissoja, jotka elävät puolivilleinä ja lisääntyvät hallitsemattomasti. Juuri populaatiokissoista eläinsuojelujärjestöillä on suurin huoli, koska leikkaamattomista lemmikkikissoista alkunsa saaneet populaatiot voivat paisua suuriksi, ja niiden kissat ovat usein sairaita, nälkiintyneitä ja sisäsiittoisia.

Mira Ekholm-Martikainen on tehnyt löytöeläintyötä kahdeksan vuotta, ja sinä aikana löytökissojen määrä on kasvanut.
— Osaltaan kyse on siitä, että kissojen asemaan halutaan nyt puuttua. Ei pidetä enää normaalina, että kissat kulkevat vapaasti taajama-alueella tai maaseudulla vilistelee kissanpentuja siellä täällä. Ulkopuoliset puuttuvat asiaan paljon aktiivisemmin kuin ennen.

Hiirikissakin pitää siruttaa

Kissojen omatoimiulkoilu on herkkä aihe. Jotkut ovat sitä mieltä, että kissat ulkoilevat vain valjaissa, ja vapaana ulkoilu vastaa heitteillejättöä. Toiset taas ovat sillä kannalla, että kissojen pitäminen pelkästään sisätiloissa on väärin eläimiä kohtaan.
Mitä mieltä on eläinsuojelutyön ammattilainen?
— Tietyllä tavalla ymmärrän maaseudun työkissat, kunhan omistaja huolehtii siitä, että kissa ei kulje lisääntymässä naapureiden nurkissa. Eli kyllä hiirikissankin pitäisi olla leikattu, mikrosirutettu ja muutenkin hyvin hoidettu. Ei voi olla sellaisia pihakissoja, jotka tulevat ja menevät ja jäävät joskus sille tielleen, eikä perään kysellä, Mira Ekholm-Martikainen sanoo.

Taajaman asutusalueilla kissan ei hänen mielestään pitäisi ulkoilla itsekseen.
— Ensinnäkin se aiheuttaa haittaa ihmisille. Kaikki eivät siitä pidä, että kissa kuljeksii pihoilla. Kissat ovat suuressa vaarassa jäädä auton alle tai kokea ikävää kohtelua ihmisen toimesta, kuten on nyt viime aikojen uutisoinnissakin näkynyt.

Ulkoilevan kissan omistajan kannattaa puhua naapureiden kanssa.
— Pitää kysyä naapureilta, että haittaako kissan vapaa kulkeminen heitä. On kaikkien etu, että asia hoidetaan ystävällisellä keskustelulla, Mira Ekholm-Martikainen muistuttaa.
Joskus hänenkin huostaansa päätyy kissoja, jotka eivät ole kadoksissa omistajaltaan, vaan ovat ulkoilemassa luvan kanssa. Sitä ei kissan löytäjä voi tietenkään tietää, eikä kissa osaa sitä kertoa. Ainut keino välttää tällainen turha ilmoitus on varustaa ulkoileva kissa pannalla, jossa on omistajan yhteystieto. Pannan pitää olla turvalukollista mallia, jottei kissa joudu sen vuoksi pulaan.

Kissoja lopetetaan harvoin

Suurin osa hoitoon tulevista kissoista jää noutamatta kotiinsa — sikäli kun niillä on varsinaista kotia ollutkaan. Luonnosta löytyy kissanpentuja, joiden tausta ei ole tiedossa. Löytökissat ovat usein tiineenä ja niille syntyy sijaiskodeissa pentuja. 400 löytökissan lisäksi on siis saldoon laskettava myös niiden myöhemmin saamat 50-100 pentua, Mira Ekholm-Martikainen kertoo.
Paljon kissoja on siis ilman kotia. Mitä niille tapahtuu?
— Osa lähtee meiltä eläinsuojeluyhdistyksille jatkohoitoon, ja ne jäävät etsimään uutta kotia sijaiskoteihin. Jos kyseessä on kotikissaksi laskettava kissa, eikä luonnossa elänyt villikissa, sille pyritään aina etsimään uusi koti. Pääsääntöisesti kissat saadaan sijoitettua eläinsuojeluyhdistysten hoitokoteihin tai löydän itse niille kodit.

Vuosittain kissoja lopetetaan kolmisenkymmentä.
— Lopetussyy on yleensä vakava sairaus. Harvoin kissa lopetetaan pelkän villiintyneisyyden tähden. Jos eläin on hyvin aggressiivinen ja pyrkii aktiivisesti hyökkäämään ihmisen päälle, niin silloin voidaan joutua se lopetuspäätös tekemään, kun osaavaa sijoituspaikkaa ei löydy.
Lain mukaisesti löytökissaa hoidetaan 15 vuorokauden ajan. Sen jälkeen kissan omistusoikeus siirtyy, ja sille voidaan etsiä uusi koti. Omaa kadonnutta kissaa kannattaa siis kysellä heti eikä viikkojen kuluttua.

Kun Mira Ekholm-Martikainen saa ilmoituksen löytökissasta, hän päivittää välittömästi sen tiedot Kiikoisten Löytöeläinpalvelun Facebook-sivuille. Sitä kannattaa siis alueella ulkoilevan kissan omistajan seurata aktiivisesti.
— Jos käy oikein hyvä tuuri, niin omistaja ehtii lunastaa lemmikkinsä löytäjältä ennen kuin minun tarvitsee sitä edes hakea.
Jos kissa päätyy Löytöeläinpalveluun, sen mikrosiru luetaan, tiedot tarkistetaan rekisteristä ja omistajalle ilmoitetaan kissan löytymisestä. Talteen otetun lemmikin noutaminen on maksullista, mikä joskus harmittaa ihmisiä. Mira Ekholm-Martikainen huomauttaa, että löytöeläinhoitolalla on lakisääteinen velvollisuus noutaa eläimet, joista sinne ilmoitetaan.

Kenellekään ei ole tarkoitus tehdä kiusaa.
— Jos vaikka ärsyyntynyt naapuri soittaa riitatilanteessa meidät hakemaan irrallaan kulkevan lemmikin, on meidän tehtävä se.

Luovutusmaksu sitouttaa huolehtimiseen

Hellyttävien kissakuvien äärellä ja hetken mielijohteesta ei kenenkään pidä ryhtyä kissanomistajaksi. Jos kuitenkin omassa kodissa ja sydämessä tuntuisi vakaan harkinnankin jälkeen olevan kissalle sopiva paikka, voi löytöeläinhoitolan kautta löytyä lemmikki.
— Mitään eläinten valintamyymälää meillä ei toki ole, vaan Facebook-sivulle tulee kodinetsintäilmoitus, jossa kerrotaan oleelliset tiedot eläimestä sekä minkälaista kotia sille etsitään, millä tavalla voi ilmaista oman halukkuutensa kodin tarjoamiseen ja kertoa, millaisen kodin sille voisi tarjota. Pyrimme tekemään parhaamme siinä, että oikea eläin ja oikea koti kohtaisivat toisensa. Kenelle tahansa eläintä ei anneta, vaan siitä huolehtimiseen pitää olla myös valmiuksia, Mira Ekholm-Martikainen kertoo.

Ilmaistakaan löytökissan ottaminen ei ole, vaikka monet niin ehkä luulevat. Uudelta omistajalta veloitetaan luovutusmaksuna kissan hoidosta koituneet kulut. Sekin on tavallaan soveltuvuustesti kissanomistajalle: jos lemmikistä ei saisi olla mitään kuluja, ei sitä siinä tapauksessa kannata hankkiakaan. Kun eläimestä huolehtii asiallisesti, kuluja tulee joka tapauksessa.
— Meillä on jo sopimuksissa määritelty sellainen käytäntö, että eläimiä ei meiltä luovuteta leikkaamattomina ja rekisteröimättöminä. Steriloinnin ja sirutuksen kulut veloitetaan luovutusmaksuna, ja se sitouttaa ihmiset eläimestä huolehtimiseen.

Mira Ekholm-Martikaiselle eläinten auttamisesta on tullut elämäntapa. Löytöeläinpalvelun pyörittäminen on jokapäiväistä työtä, maanantaista sunnuntaihin.
— Teen tässä sivussa muitakin töitä ja myyn kannatustuotteita, että pystyn auttamaan eläimiä. Helpompaa olisi käydä kokopäivätöissä, sillä vapaapäiviä ei tässä hommassa pysty juuri koskaan pitämään. Haaveena on, että vielä joskus pystyisin palkkaamaan työntekijän avuksi, sillä työtä on hirveästi.

Lisätietoa:
kiikoistenloytoelainpalvelu.fi

Forssan, Loimaan ja Ypäjän löytöeläimet ottaa vastaan Löytöeläinkoti Käpälämäki Jokioisilla:
kapalamaki.net