Kirjaudu Onlineen
HaeKesä on parasta aikaa moneen puuhaan, myös pilvien tarkkailuun. Kaikki me toivomme näkevämme paljon valkoisia cumuluspilviä, mutta bongaatkohan tänä kesänä taivaalta myös vyörypilviä, utarepilviä tai reikäpilven?
Taivaalla purjehtivat pilvet ovat muodostuneet vesihöyrystä, senhän me kaikki tiedämme. Pilvien muodostuminen alkaa, kun vettä haihtuu merestä, järvistä tai muista vesistöistä. Vesihöyryn noustessa ylöspäin se viilenee, koska ilma muuttuu kylmemmäksi mitä korkeammalle noustaan.
Matalassa lämpötilassa vesihöyry tiivistyy pieniksi vesipisaroiksi tai jääkiteiksi. Lisäksi tarvitaan jotain muutakin: pieniä tiivistymisydinhiukkasia, jotka muodostavat vesihöyrylle alustan. Hiukkaset ovat usein ilmakehään noussutta merisuolaa, mutta ne voivat olla peräisin myös esimerkiksi metsäpaloista tai tulivuorenpurkauksista tai ihmisen toiminnasta.
Sumukin on oikeastaan maanpinnassa kiinni oleva pilvi. Samoin lentokoneen taivaalle jättämä juova, jota kutsutaan tiivistymisvanaksi. Lentopolttoaineen palamistuotteet ovat hiilidioksidi ja vesihöyry, joten lentokoneen pakokaasu on kosteaa. Pakokaasun epäpuhtaudet toimivat tiivistymisytiminä, joiden ympärille kosteus tiivistyy jääkiteiksi, ja syntyy untuvapilvi. Jos ympäröivä ilma on kuivaa, jääkiteet haihtuvat nopeasti, ja juova katoaa taivaalta, mutta sopivissa oloissa lentokoneen jälkeensä jättämä pilvi voi säilyä tuntejakin.
Maapallon pinta-alasta noin kaksi kolmasosaa on jatkuvasti pilvien peitossa. Sininen pilvetön taivas on kaunis, mutta jos pilviä ei syntyisi, ei syntyisi sadettakaan, ja maan päällä vallitsisi äärimmäinen kuivuus. Pilvet myös tasaavat lämpötilan vuorokausivaihtelua.
Poutasäätä vai raekuuro?
Pilvet jaotellaan korkeutensa mukaan kolmeen ryhmään. Pääryhmien lisäksi on kymmenen pilvisukua, joissa on useampia pilvilajeja muunnoksineen, yhteensä yli 150. Alapilvistä puhutaan, kun pilven alareuna on alle kahden kilometrin korkeudessa. Alapilviä ovat kumpupilvet (cumulus), sumupilvet (stratus), kumpukerrospilvet (stratocumulus) ja kuuropilvet (cumulonimbus).
Poutasäällä matalalla makaavat vitivalkoiset pilvenhattarat ovat kumpupilviä, ja ne muodostuvat pienistä vesipisaroista, jotka eivät sada maahan.
Sumupilvi puolestaan on harmaa pilvikerros, joka roikkuu lähellä maanpintaa, ja sieltä saattaa ropsahtaa niskaan tihkusadetta tai jopa lunta.
Harmaanvalkoiset, epätasaisen väriset kumpukerrospilvet ovat yleisimpiä pilviä. Kun niitä on taivaalla, ei sää yleensä ole muuttumassa.
Alhaalta kukkakaalin, yläpuolelta alasimen muotoiset kuuropilvet ovat suuria ja komeita. Nimensä mukaisesti niistä sataa sadekuuroja, joskus myös rakeita. Musteensininen ukkospilvikin on kuuropilvi. Se saattaa sisältää vettä kymmeniä miljoonia kiloja.
Luvassa ohutta yläpilveä
Keskipilvien alareuna on taivaalla 2–6 kilometrin korkeudessa. Keskipilviä ovat verhopilvet (altostratus), hahtuvapilvet (altocumulus) ja sadepilvet (nimbostratus).
Tasaisen harmaana päivänä taivaalla makaa verhopilviä, joiden läpi aurinko ei paista meille saakka. Verhopilvissä syntyy usein lumisadetta. Sade kuitenkin yleensä haihtuu, ennen kuin se ehtii maahan saakka.
Hahtuvapilvet muodostuvat joko jääkiteistä, alijäähtyneistä vesipisaroista tai niiden sekoituksesta. Ne ovat pieniä levyjä tai hattaroita, jotka voivat olla monen näköisiä ja muodostaa erikoisia asetelmia taivaalle. Hahtuvapilvi voi muistuttaa vaikkapa lampaanvillaa.
Vaikka muistakin pilvistä voi tulla sadetta, on nimbostratus se varsinainen sadepilvi: suuri, harmaa pilvikerros, josta sataa lunta tai vettä tasaisesti ja pitkään, yleensä tuntikausia.
Korkeimmalla taivaalla seilaavat jääkiteiden muodostamat yläpilvet, joiden alareuna kulkee 5–9 kilometrissä. Niitä ovat untuvapilvet (cirrus), palleropilvet (cirrocumulus) ja harsopilvet (cirrostratus).
Untuvapilvet ovat ohuita ja pitkiä pilviä, jotka voivat muodostaa taivaalle koukkuja tai raitoja.
Palleropilvet ovat nimensä mukaisesti kumpumaisia pallukoita, jotka voivat muodostaa suuriakin pilvilauttoja taivaalle. Ne ovat varjottomia ja tasaisen valkoisia pilviä.
Harsopilvi on laaja mutta ohut, usein läpikuultava, tasainen valkoinen pilviharso. Aurinko tai kuu näkyvät sen läpi. Harsopilvissä havaitaan joskus haloilmiöitä, eli muuta pilveä kirkkaampia renkaita tai kaaria.
Yläpilvet näyttävät mukavilta, eikä vaikutelma ole väärä: untuvat, harsot ja pallerot eivät tuo tullessaan ikäviä sääilmiöitä. Harsopilven ilmestyminen taivaalle kertoo yleensä lämpimän rintaman lähestymisestä.
Utarepilvi ja kaunis auringonlasku
oskus taivaalta voi bongata aika oudonkin näköisiä pilviä, jotka eivät sovi ilmatieteilijöiden pilvisukuihin. Sellaisia voi olla kuuropilviryppäissä, tai ne voivat liittyä epätavallisiin ilmakehän virtauksiin tai ihmisen toimintaan.
Erikoisempia pilviä ovat esimerkiksi rajuilmaan liittyvä, dramaattisen näköisesti rullaava vyörypilvi tai roikkuvia ulokkeita muodostava utarepilvi. Kun tuulen nopeus kahdessa eri ilmakerroksessa eroaa toisistaan suuresti, voi syntyä Kelvin—Helmholtz -pilviä, jotka ovat murtuvan aallon muotoisia ulokkeita pilven ylä- tai alapinnassa.
Reikäpilvi on pyöreä tai soikea aukko pilvikerroksessa. Aukko on syntynyt, kun pilvikerrokseen on jostain satanut pieniä jääkiteitä tai muita hiukkasia, jotka saavat pilvipisarat tarttumaan toisiinsa ja muodostamaan suurempia pisaroita tai hiutaleita, jotka satavat pois.Tyypillisin syy reikäpilven muodostumiseen ovat lentokoneen tiivistymisjuovasta lähtevät jääkiteet.
Auringonlaskun tai -nousun myötä pilvet voivat saada kauniita värejä. Ilmiön näyttävyyteen vaikuttaa se, kuinka paljon ilmassa on pölyä tai ilmansaasteita. Kun Suomeen kulkeutui runsaasti hienojakoista pölyä Saharasta ja savua Portugalin metsäpaloista, auringonlaskut olivat komeaa katsottavaa. Mitkä tahansa hiukkaset eivät tätä kuitenkaan tee, vaan ratkaisevaa on pölyn hiukkaskoko. Jos hiukkasen koko on paljon pienempi kuin valon aallonpituus, se korostaa auringonlaskun värejä.
Lähteinä on käytetty Ilmatieteenlaitoksen sivuja sekä seuraavia artikkeleita:
