Voiko metsäretkellä sytyttää nuotion? Mistä saa poimia kuusenkerkkiä tai pakurikääpää? Lue tietoisku retkeilijän oikeuksista ja velvollisuuksista, ennen kuin heität repun selkään.

Minne saa lähteä retkelle? Melkein minne tahansa! Jokamiehenoikeudet ovat suomalaisten ylpeyden aihe ja vahvan luontosuhteen tärkeä mahdollistaja. Niiden turvin retkeilijä saa liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä. Ratsastaakin saa maastoa vahingoittamatta.

Vesistöissä on lupa veneillä, uida, kulkea jäällä sekä onkia ja pilkkiä joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Esimerkiksi vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla voi olla rajoituksia.

Luonnonsuojelualueella voi olla vuodenaikakohtaisia liikkumisrajoituksia. Niillä turvataan rauhoitettujen eläinten pesintärauhaa. Samasta asiasta on kyse siinä, että retkelle mukaan lähtevä koira on pidettävä kytkettynä 1.3. - 19.8.

Jotkut jokamiehenoikeuteen liittyvät asiat ovat tulkinnanvaraisia. Kenenkään pihoille tai mökkitonteille ei tietenkään saa mennä retkeilemään, mutta mitään varsinaisia metrimääriä sopiviin etäisyyksiin tonttien rajoista ei ole annettu. Maalaisjärki auttaa määrittelemään, minne on sopivaa mennä: ei ole kohteliasta leiriytyä näköetäisyydelle pihasta tai soutaa ongelle mökkirannan lähelle. Jos epäilet olevasi liian lähellä, käy kysymässä asukkailta, mitä he asiasta ajattelevat.

Suomen metsissä on kiinteitä muinaisjäännöksiä, jotka on suojeltu muinaismuistolailla. Sellaisia ovat esimerkiksi pronssikautiset hautaröykkiöt tai vanhat rajamerkit. Niiden kiviä ei saa siirrellä, eikä röykkiöiden päällä kiipeillä.

Yöpyminen ja tulenteko

Jokamiehenoikeuteen kuuluu myös oikeus leiriytyä metsään tilapäisesti. Sallittua on siis esimerkiksi telttailla tai ripustaa puuhun riippumatto yöpymistä varten — kunhan sen tekee vahingoittamatta puita. Perinteisen havumajan rakentamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Tuulenkaatamista rungoistakaan ei saa nikkaroida itselleen majaa ilman lupaa.

Luonnonsuojelualueilla leiriytyminen on yleensä sallittua vain erikseen merkityillä paikoilla. Joillakin suojelualueilla leiriytyminen on kokonaan kielletty. Ennen kuin lähdet retkelle suojelualueelle, käy lukemassa kohdekohtaiset ohjeet.

Saat siis leiriytyä toisen omistamilla mailla melko vapaasti, mutta et saa toiminnallasi haitata maanomistajan maankäyttöä. Sellainen tilanne voisi syntyä, jos vaikka pystyttäisit telttasi keskelle metsätyömaata tai metsäkoneen kulkuväylää.

Kesäretkillä on harvoin tarvetta lämmitellä nuotion äärellä, mutta makkaran tai lettujen paistaminen on monelle tärkeä elämys, joka kruunaa hauskan retken. Nuotion tekeminen ei kuitenkaan kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan avotulen tekoon tarvitaan maanomistajan lupa. Kaasua tai spriitä polttoaineenaan käyttävää retkikeitintä sen sijaan saa käyttää vapaasti. Useilla retkeilyalueilla on virallisia nuotiopaikkoja, joissa on tarjolla polttopuitakin. Metsäpalovaroituksen aikana ei niissäkään saa sytyttää nuotiota.

Muutama vuosi sitten suosioon nousivat pienet ja kevyet risukeittimet, joilla voi keittää kahvit ja paistaa makkarat ekologisesti maastosta poimituilla pikku risuilla. Monien harmiksi risukeittimet rinnastetaan nykyisin avotuleen. Metsähallitus on kuitenkin linjannut, että valtion mailla — pois lukien luonnonsuojelualueet — risukeittimiä voi edelleen käyttää silloin kun ruohikko- ja metsäpalovaroitus ei ole voimassa.

Mitä metsästä saa ottaa?

Marjastus ja sienestys ovat kaikille tuttuja jokamiehenoikeuksia. Metsästä saa poimia myös rauhoittamattomia kasveja. Voit siis esimerkiksi tehdä kielokimpun, kerätä mukaan nokkosia tai syödä ketunleipiä. Saat myös pienimuotoisesti siirtää metsäkukkia juurineen omaan kukkapenkkiisi, vaikka juurien kerääminen ei olekaan jokamiehenoikeus.

Puiden ja varpukasvien kohdalla tilanne on toinen. Et saa taittaa elävistä puista oksia tai katkoa varpuja kuten kanervia tai puolukanvarsia ilman maanomistajan lupaa. Luvan tarvitset siis myös saunavihdan tai pajunkissakimpun tekemiseen, samoin käpyjen tai kuusenkerkkien poimimiseen puusta. Puista ei saa luvatta ottaa myöskään tuohta tai kaarnaa, lehtiä, havuja ja pihkaa. Lupa tarvitaan myös mahlan valuttamiseen.

Pihlajanmarjojen poiminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, samoin kääpien kerääminen, koska ne ovat sieniä. Pakurikääpä ei ole sieni, vaan sienen aiheuttama kasvannainen. Sen irroittaminen voi vahingoittaa puuta, joten kerääminen on luvanvaraista.

Askartelija ja kukka-asetelmien tekijä voi poimia maahan pudonneita risuja, tammenterhoja ja käpyjä, mutta jäkäliin ja sammaliin tarvitaan taas maanomistajan lupa. Samoin on maa-aineksen laita: vaikka löytyisi houkuttelevan mustaa multaa tai muhevaa turvetta suolta, et saa kärrätä sitä kotipihalle ilman lupaa. Valtion niin sanottuihin monikäyttömetsiin on mahdollista ostaa kolme kuukautta (24,95 €) tai vuoden (49,90 €) voimassa oleva luonnontuotelupa, jolla saa kerätä esimerkiksi pakurikääpää, sammalia, jäkäliä, kuusenkerkkää ja versoja.

Turvallisesti ja vastuullisesti

Retkeilyvarusteiden myynti otti koronan myötä valtavan loikan. Yhä useampaan suomalaiskotiin on hankittu esimerkiksi retkikeittimiä ja -astioita. Suorastaan klassikkoaseman saavuttaneissa Muurikan Leisku-retkipannuissa on vuosien varrella paistettu tuhansia lettuja luonnon keskellä. Nykyisin Opa Muurikalla on laaja valikoima retkeilytuotteita perinteisistä kahvipannuista avotulelle sopivaan vohvelirautaan.

Parin tunnin metsäretkelle saattaa evääksi riittää pelkkä vesipullo. Nykyihminen on tottunut suunnistamaan kännykän avulla, mutta kokeneet retkeilijät vannovat paperikartan ja erillisen kompassin nimeen — ne toimivat, vaikka kännykän akku tyhjenisi. Puhelimen latauksesta kannattaa tietysti huolehtia ja pakata mukaan varavirtalähde.

Hätätilanteessa kännykkään ladattu 112-sovellus on hyvä turva, jonka avulla loukkaantunut tai eksynyt retkeilijä saadaan paikannettua. Sovelluskauppojen valikoimaa kannattaa ennen retkeä vilkaista silläkin silmällä, josko sieltä löytyisi jotain sellaista, mistä on hyötyä ja iloa luonnossa — tarjolla on esimerkiksi kasvintunnistusohjelmia.

Retkeilykaupoissa on myynnissä pienikokoisia ensiapupakkauksia. Vähintäänkin kannattaa repun taskuun sujauttaa hyttysmyrkyn lisäksi kyypakkaus ja pari laastaria — ne eivät paina juuri mitään, mutta saattavat tuoda ison helpotuksen, jos ampiainen pistää tai jalkaan tulee rakko. Punkeilta voi suojautua päähineellä, pitkillä lahkeilla ja hihoilla sekä työntämällä housunlahkeet kenkien varsien sisälle. Metsäretken jälkeen kotona tehdään perusteellinen punkkitarkastus.

Vastuullinen retkeilijä ottaa kulkiessaan huomioon maaston kulumisen: pyöräilee mieluummin valmiita reittejä kuin neitseellistä maastoa pitkin, ei murskaa kengillään kallioiden kuivia jäkälämuodostelmia, eikä jätä metsään roskaa.

Litran pulloon sopiva lettutaikina retkelle:

5 dl maitoa
2 munaa
3 dl vehnäjauhoa
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
1 rkl ruokaöljyä

Sekoita taikina valmiiksi kotona, pakkaa se tiiviskorkkiseen pulloon ja ravista pulloa ennen paistamista.

Lisätietoa:

Retkeily luonnonsuojelualueilla: luontoon.fi
Valtion monikäyttömetsien sijainnit: retkikartta.fi
Luonnontuoteluvat: eraluvat.fi
Alueet, joissa on kalastusrajoituksia: kalastusrajoitus.fi
fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomessa_rauhoitetuista_kasvilajeista