Talvi on kynttilöiden aikaa, mutta tiesitkö, että syntymäpäiväkakkuun on laitettu kynttilöitä jo monta sataa vuotta, kaloja on käytetty kynttilöinä ja kaksi kynttilää ikkunalla on merkki kapinahengestä?

Tarinan kynttilästä voisi hyvin aloittaa klassisesti ”jo muinaiset roomalaiset”, sillä eläinten rasvasta tehtyjä kynttilöitä käytettiin jo 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua Rooman valtakunnassa. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan suomen kielen sana ”kynttilä” on skandinaavinen laina, mahdollisesti muinaisruotsin sanasta kyndil, joka on merkinnyt sekä kynttilää että soihtua. Kynttilöiden valossa on täällä hämärässä Pohjolassa tehty kaikenlaista tärkeää aina varhaisista kirurgisista operaatioista kirjojen lukemiseen.

Turun akatemian teinit kerjäsivät 1700-luvulla kynttilänpätkiä, jotta olisivat nähneet hämärässä lukea. Kynttilät olivat kalliita köyhille opiskelijoille, mutta myös isolle osalle muita suomalaisia. Kynttilät paloivat pappiloissa ja kartanoissa, mutta pienissä pirteissä puuhattiin palavan päreen valossa, ja kynttilät säästettiin jouluun ja muihin juhlahetkiin. Suurten nälänhätien aikaan eläinrasvoista tehtyjä kynttilöitä varastettiin ja kerjättiin ruuaksi.

Kynttilöiden käyttö väheni kodeissa hehkulampun keksimisen ja sähkövalon myötä, mutta ei koskaan loppunut. Edelleen kynttilä kulkee mukana koko ihmisen elämänkaaren.

Kirkko lahjoittaa kastetilaisuudessa lapselle kynttilän, jota voi polttaa hänen kasteensa muistopäivänä ja muinakin juhlapäivinä. Sitä kutsutaan lapsen omaksi rukouskynttiläksi.
Entä kukapa ei olisi koskaan puhaltanut kynttilöitä sammuksiin syntymäpäiväkakusta? Tällä tavalla on juuret antiikin Kreikassa, jossa kynttilöitä laitettiin kakkuun Artemis-jumalattareen liittyvissä juhlallisuuksissa. 1700-luvulla kakun kynttilät alkoivat merkitä ikävuosia, ja kynttilöitä puhaltava päivänsankari ryhtyi esittämään mielessään toiveen.
Eniten kynttilöitä kuluu joulunaikaan. Niillä luodaan kodeissa tunnelmaa — ja viedään hautausmaille poisnukkuneiden rakkaiden muistoksi.
Kun julkisella paikalla tapahtuu tragedia, syntyy paikalle nopeasti kynttilämeri.
Laajalle levinneen uskomuksen mukaan tupakkaa ei pitäisi koskaan sytyttää kynttilästä — jos sen tekee, niin jossain päin maailmaa merimies kuolee. Erikoisen taikauskon alkuperä on tuntematon.

Tuikkujen alumiinikipot ovat tuhlausta

Kynttilöinä on joskus käytetty jopa kokonaisia rasvapitoisia kaloja, mutta iät ja ajat kynttilät on valmistettu samoin kuin nykyäänkin: valamalla tai kastamalla vahamassasta, joka on yleensä steariinia, parafiinia tai mehiläisvahaa. Kynttilän liekki palaa sydänlangassa, johon nousee kapillaarivoiman myötä sulaa vahaa. Vaha höyrystyy kuumuudessa ja ruokkii liekkiä. Kynttilä palaa niin kauan kuin vahaa riittää.

Kynttilöitä valmistetaan EU:n alueella yli 1,5 miljardin euron arvosta. Suurin tuottaja on Puola. Suomessakin on ennen ollut useita kynttilätehtaita, mutta jäljellä on enää perinteikäs Havi, joka on tehnyt kynttilöitä jo lähes 200 vuoden ajan. Muut kotimaiset kynttilänvalmistajat ovat käsityövaltaisia, kuten esimerkiksi Puttipaja, Finnmari ja Kynttilätalo.

Suurin osa kynttilöistä tehdään parafiinista tai steariinista. Parafiinia syntyy öljynjalostuksen sivutuotteena. Steariinia valmistetaan eläinrasvoista tai palmuöljystä. Mehiläisvahaa käytetään kynttilöissä vähemmän siksi, että se on kallis raaka-aine.

Kapeat kruunukynttilät tehdään usein steariinista, tukevat pöytäkynttilät ja tuikkukynttilät parafiinista. Tuikkujen alumiinikuoret ovat kierrätettäviä, mutta niiden valmistukseen kuluu paljon energiaa. Kannattaakin suosia kuorettomia lämpökynttilöitä ja polttaa niitä lasisissa tuikkukipoissa. Jos kynttilän haluaa viedä saunaan tuomaan tunnelmaa, on steariinikynttilä varmin vaihtoehto. Mehiläisvahakynttilä sulaa alhaisessa lämpötilassa, eikä parafiinikynttiläkään kestä kovin kuumaa saunaa, ellei se ole vesiastiassa kelluvaa mallia.

Kuninkaan kunniaksi ja jääkäreille kutsuksi

Kirkoissa käytetään paljon kynttilöitä, sillä niiden liekki symboloi valon voittoa pimeydestä, Jeesusta, hiljentymistä ja rukousta. Suomessa kirkko valmistaa itse omat kynttilänsä Juhavan kynttilätehtaassa Pieksämäellä. Helmikuista kynttilänpäivää on vietetty 300-luvun puolivälistä saakka sen muistoksi, että Jeesus vietiin 40 päivän ikäisenä temppeliin ja Simeon siunasi hänet. Keskiajalla kynttilänpäivänä vihittiin kaikki vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Tapa ei ole enää käytössä protestanttisissa kirkoissa, vaikka kynttilänpäivää vietetäänkin.

Laitatko itsenäisyyspäivänä kaksi kynttilää ikkunalle? Tapa juontaa juurensa 1700-luvulle, jolloin Ruotsin kuninkaan syntymäpäivän ja vierailujen kunniaksi kaupunkien ruutuikkunoihin kiinnitettiin hallitsijan kuva, jota valaistiin kynttilöillä. Vuodesta 1809 lähtien samaa tapaa noudatettiin Venäjän keisarin kanssa, mutta vuosisadan loppua kohti kahden kynttilän merkitys muuttui: sortokaudella sillä alettiin tarkoittaa kapinaa keisaria vastaan. Kaksi kynttilää sytytettiin ikkunalle kansallismielisen runoilijan J.L. Runebergin syntymäpäivänä helmikuussa, ja ele oli kannanotto Suomen itsenäistymisen puolesta. Myöhemmin kahta kynttilää käytettiin merkkinä turvallisesta majapaikasta jääkäreille, jotka matkasivat Saksaan koulutettaviksi.

Kynttilä on mukava tunnelmanluoja, kun pitää mielessä pari sääntöä:
Kynttilä on avotuli, jota ei pidä jättää valvomatta. Tämä koskee myös ulkokynttilöitä, joista on viime vuosina syttynyt monta rakennuspaloa.
Jos kynttilä savuttaa, on sydänlanka liian pitkä. Leikkaa se lyhyemmäksi, vähän yli puolen sentin mittaiseksi.
Älä puhalla kynttilää sammuksiin. Silloin se savuttaa ja tuottaa haitallisia yhdisteitä, kuumaa vahaakin voi roiskua. Tukahduta liekki kynttilänsammuttimella.
Kynttilöiden polttamisesta syntyy aina haitallisia pienhiukkasia. Nautiskele niiden luomasta tunnelmasta siis kohtuudella.